Chotoku Kyan: Kronologinen kuvaus

Kirjoittanut Dan Smith (suom. Kim Mitrunen)
21.05.2007

Hanshi Dan Smith 9. dan

Kyan Chotokun nimi on aina liitetty historiallisissa esityksissä sellaisten nimien joukkoon kuten Chojun Miyagi, Kenwa Mabuni, Gichin Funakoshi ja Choki Motobu. Näiden mestareiden elämää on tutkittu tarkasti, mutta kovin vähän on koskaan kirjoitettu Kyanista. Monet okinawalaiset väittävät tai ovat väittäneet olevansa Kyanin karatetyylin perijöitä. Tämä artikkeli on poiminto pian ilmestyvästä Dan Smith’n kirjasta: ”Kyanin karate: Ainutlaatuinen yhdistelmä Shuritea ja Tomaritea.” Perusteellisen kuvan saaminen Kyanin elämästä on vaatinut usean vuoden työskentelyä. Tämä kirja tulee olemaan pienimuotoinen selonteko tästä tutkimuksesta.

1870

Chotoku Kyan syntyy Shurin kaupungissa. Hänen isänsä, Chofu Kyan, oli Okinawan viimeisen kuninkaan, Sho-Tain, virkamies. Kyanin isä oli korkeasti koulutettu ja hänellä oli hoidettavanaan kuninkaan liikeasiat. Chofu Kyan oli kokenut taistelulajientaitaja ja hän halusi poikansa seuraavan jalanjälkiään. Nuori Kyan oli sairaalloinen lapsi, ja siksi isä asetti paljon painoarvoa hänen fyysiselle harjoitukselleen.

1882

Isäänsä seuraten 12-vuotias Kyan matkustaa Tokioon ja viipyy siellä neljä vuotta Chofun edustaessa kuningasta. Tämä oli hyvin kriittinen aikakausi Okinawan historialle, koska aikakausi Okinawan erityisasemasta Japanin alusmaana, mutta itsenäisenä ja hyvät suhteet Kiinaan omaavana alueena, oli tulossa tiensä päähän. Okinawasta oli tuleva yksi Japanin lääneistä ei vain nimellisesti vaan jota johdettiin Tokiosta käsin. Muutokset, johon Kyanin isä oli sekaantunut, tulisivat avaamaan ovet, ei ainoastaan Tokion vaikutusten voimistumiseen, mutta myös Uchinandin leviämiseen Japanin pääsaarille. Oleskelunsa aikana Kyan opiskeli kiinalaisia klassikkoja ja otti osaa painiin voimistaakseen astman heikentämää vartaloaan.

1886

Kyan palaa Okinawalle 16-vuotiaana ja jatkaa taistelulajien harjoittelua isänsä opastamana.

1890

Kyanin isä päätti, että hänen 20-vuotias poikansa tarvitsi enemmän opetusta, kuin hänen itsensä oli mahdollista antaa. Chofu Kyan huomasi nuorukaisellaan olevan kykyjä tulla erinomaiseksi taistelijaksi ja hän tiesi, ettei voinut harjoittaa Chotokua niin ankarasti kuin olisi tarvittu. Isä vei poikansa Sokon Matsumuran, kuninkaan taistelutaitojen pääopettajan, oppiin. Chofun asema kuninkaan virkamiehenä teki mahdolliseksi pääsyn tämän maineikkaan mestarin ohjaukseen. Tuolloin Matsumura oli jo iäkäs, ja pian Kyanin aloitettua harjoittelun vanha mestari päätti vetäytyä syrjään kuninkaan asettamasta tehtävästä.

1892

Sokon Matsumura oli 81-vuotias ja koulutti ryhmäänsä koti-dojollaan Shurin kylässä. Johtuen korkeasta iästä suuri osa opettamisen rutiineista oli Anko Azaton hoidettavana. Tänä aikana myös Gighin Funakoshi oli dojon oppilaana. Monet karatehistorioitsijat ovat kertoneet Kyanin harjoitelleen toisen aikalaisen ja Matsumuran oppilaan Anko Itosun kanssa, mutta tämä ei ole totta. Kyan harjoitteli ainoastaan Matsumuran ja Azaton alaisuudessa Shurite-pohjaista Uchinandia. Heidän kauttaan Kyan oppi katat Seisan ja Gojushiho. Koska Matsumura oli jo iäkäs, emme voi varmuudella ratkaista, kuinka paljon Kyan sai häneltä todellisuudessa opetusta. Skeptikkojen väittäessä, ettei kovinkaan paljon, vetoan kahteen viimeiseen istuntoon, jotka vietin Shosin Nagaminen kanssa 1996. Olen edelleen hämmästynyt, kuinka eloisin yksityiskohdin hän jakoi tietoa kanssani Chinton tekniikoista ja muistelmistaan opettajastani Zenryo Shimabukurosta. Funakoshin katan Hangetsun ja Kyanin Seisanin samankaltaisuus paljastaa niiden molempien alkuperäksi Matsumuran ja Azaton.

1899

Kyan jatkaa harjoitteluaan Tomarin opettajien luona ja oppii Passai-katan Kokan Oyadomarilta. Olen tavannut muutaman historioitsijan, jotka uskovat Kokan Oyadomarin ja Kosaku Matsumoran olleen veljeksiä. On olemassa todisteita kahdesta tomarilaisesta opettajasta, joiden nimet olivat Kokan ja Kosaku Oyadomari, mutta en kuitenkaan voi varmasti väittää, että näillä olisi mitään yhteyttä toisiinsa. Passai-katasta tuli hänen suosikkikatansa myöhäisempinä vuosina.

1901

Kyan oppii Tomarite-katan Wansu Maedalta, joka oli Matsumoran oppilas.

1910

Kyan matkustaa Yaeyaman saarelle oppiaakseen Tokumine no Kun-katan. Saapuessaan saarelle Kyan kuuli Tokuminen kuolleen. Tämä oli karkotettu saarelle, koska oli taistellut bo-keppiä käyttäen poliiseja vastaan. Isäntä, jonka kanssa Tokumine oli asunut, tarjoutui opettamaan nyt jo kuuluisalle Chotoku Kyanille Tokuminen Bo-katan.

1918

Kyan asuu Shurissa ja liittyy Toden tutkimusseuran jäseneksi, johon ajan huomattavimmat opettajat kuuluvat. Kyan ei ollut aktiivinen, kuten osa jäsenistä, koska hän uskoi, että Uchinandi olisi säilytettävä sellaisena kuin on, eikä sitä tulisi opettaa julkisesti. Tähän asti Kyan oli opettanut ainoastaan muutamaa ansioitunutta oppilasta. Tuon ajan muistiinmerkityt oppilaat olivat Ankichi Arakaki ja Taro Shimabukuro. Tutkimusseuran jäsenten välillä taitojen esittely ja vaihto oli vilkasta. Kyan toimi tuolloin tärkeässä roolissa Sukunaihayashin ”pienen metsän” tyylin säilyttämisessä alkuperäisessä muodossaan, kuten se oli hänelle opetettu. Hän ei muuttanut tekniikoita miellyttääkseen suurta yleisöä. Kyan ei ottanut uusia katoja repertuaariinsa, eikä hän vaihtanut omia katojaan muiden jäsenten kanssa. Hän oli jäsenenä ainoastaan lyhyen ajanjakson.

1920

Kyan kärsii taloudellista vaikeuksista tässä elämänsä vaiheessa. Hän jätti vaimonsa ja perheensä Shuriin ja muutti Kadenan alueelle Yomitanin niemimaalle (kaikki alueet Kadenasta Suikeraniin kuuluvat Chatanin piiriin). Kyan asui Hija-joen rannalla, maalla, jonka omisti hänen vaimonsa perhe. Taloudellinen ahdinko sekä muutos asemassa toivat mukanansa suuren taakan kannettavaksi. Ankichi Arakaki seurasi Kyania jatkaakseen harjoitteluaan.

1922

Kyan oppii Kusanku-katan mieheltä nimeltä Yara. Tätä kataa kutsutaan usein Chatan Yara Kusankuksi tarkoittaen juuri tätä erityistä versiota Kusankusta. Ennen muuttoa Chatanin maaseudulle, poliittisten myllerysten aikana, Peichin Yara oli ollut Sokon Matsumuran oppilas. Vaikka Kyan oli tuolloin jo 52-vuotias, on sanottu, että hänen potkunsa Kusanku-katassa olivat salamannopeat. Hän käytti sivupotkuja, joihin Yara oli erikoistunut omassa versiossaan, ja joka poikkesi Matsumuran Kusankusta, jossa sivupotkujen tilalla olivat olleet etupotkut. On mahdollista, että Kyan osasi myös Matsumuran version Kusanku-katasta, ennen kuin opetteli sitä uudelleen, mutta oppilailleen hän joka tapauksessa välitti Yaran version.

1927

Shoshin Nagamine on sijoitettuna poliisiksi Kadenan poliisiasemalla ja hän saa opetusta Ankichi Arakakilta. Hänelle opetetaan katat Passai, Chinto, Gojushiho ja Kusanku. Kysyin Sensei Nagaminelta 1996, miksi hän ei opetellut kata Seisania. Hänen vastauksestaan kävi ilmi, että hänellä oli jo ennen tätä kokemusta karatesta ja Seisan oli peruskata. Hän kertoi, ettei harjoittelut suoranaisesti Kyanin kanssa, mutta kävi kylläkin kuuden kuukauden Kadenan sijoitusjakson aikana tarkistuttamassa katansa Kyanin luona.

1928

Ankichi Arakaki kuolee vatsasairauteen 28-vuoden iässä. Kiertää huhu, että hän olisi saanut surmansa taistelussa vastaan erittäin voimakasta taistelijaa, Nagosta. Taistelu olisi saanut alkunsa baarissa syntyneestä nahistelusta. Shosin Nagamine palaa takaisin Kadenaan lyhyeksi ajaksi ja harjoittelee Arakakin kanssa ennen tämän kuolemaa.

1929

Yhdessä Ryusei Kuwaen ja Seiki Kudakan kanssa Kyan matkustaa Taiwaniin. Okinawan talous kärsii japanilaisten sulkiessa kaupankäynnin kiinalaisten välillä poliittisten ristiriitojen takia. Nämä erimielisyydet johtavat lopulta sotaan. Moni okinawalainen hakeutuu Taiwaniin etsimään työtä. Kyan tunsi monta okinawalaista, jotka olivat muuttaneet Taiwaniin, ja viipyy itsekin siellä noin vuoden. Hänen sanotaan opiskelleen bo:ta yhdessä Yamaneryun Chinen Sandan kanssa, joka myös asui Taiwanissa tänä aikana. Vaikka tämä pitäisi paikkansa, hän ei kuitenkaan jättänyt yhtään kataa jälkeensä tästä tyylistä, vaikka Tokumine no Kunissa onkin joitakin samankaltaisuuksia.

1930

Zenryo Shimabukurosta tulee Kyanin vanhin oppilas. Shimabukuro asuu Jagarun kylässä Chatan Chossa. Hän oli leipuri ammatiltaan ja oli juuri muuttanut Shurista. Huomatessaan Kyanin asuvan alueella hänestä tulee mestarin oppilas. Zenryo säilyi uskollisena oppilaana Kyanin kuolemaan saakka. Hän oppi katat Seisan, Ananku, Wansu, Passai, Gojushiho, Chinto, Kusanku ja Tokumine No Kun.

1931

Kyan aloittaa karaten opettamisen julkisesti Kadenan maataloudellisessa koulussa. Hän katsoi karaten opettamisen olevan nyt ainoa keino, jolla hänen olisi mahdollista täydentää rahallisia tarpeitaan. Hän opetti katoja, kuten oli ne itsekin oppinut. Eräs muutos hänen opeissaan oli täyden kierron tekeminen iskuun vastoin kolmenneljäsosan kiertoa, joka oli mahdollistanut lyönnin paremman pureutumisen vartalon heikkoihin alueisiin. Hän ei opettanut Pinan-katoja, jotka olivat kehitetty koulua varten.

1932

Tarkkaa päiväystä siitä, milloin Tatsuo Shimabukun aloitti opiskelunsa Kyanin kanssa, ei ole varmistettu luotettavista lähteistä. Tiedetään kuitenkin, että Tatsuo Shimabuku harjoitteli Kyanin kanssa noin kolme vuotta, ennen siirtymistään Chojun Miyagin luokse. Hän oppi katat Seisan, Wansu, Chinto, Kusanku ja Tokumine No Kun.

1933

13-vuotias Joen Nakazato Chinen kylästä saapuu opiskelemaan Kadenan maatalouskouluun. Hän aloittaa karaten harjoittelun koulussa, mutta valmistumisensa jälkeen hän jatkaa opiskeluaan opettajien yliopistossa ja harjoittelee tuolloin myös Kyanin luona. Hänen on mahdollista harjoitella Kyanin kanssa vuoteen 1940, jolloin hänet värvätään armeijan palvelukseen. Sodan aikana hän on sijoitettuna Manchuriaan. Hänet kaapataan vangiksi sodan loppupuolella ja hänen viipymisensä Japanin pääsaarilla johti palaamisen viivästymiseen vuoteen 1947. Kyan oli ollut tuolloin kuolleena jo kaksi vuotta. Nakazato oli oppinut kaikki Kyanin opettamat katat ja erikoistui Tokumine No Kuniin.

1943

Kyan ja Zenryo Shimabukuro näyttivät kataa Shoshin Nagaminen ensimmäisen dojon avajaisissa. Tämä oli Kyanin viimeinen julkinen esiintyminen. Toinen maailmansota oli vaatinut veronsa Okinawalta. Monet sen nuorista miehistä oli kutsuttu palvelukseen taisteluihin Indokiinassa ja Tyynellä valtamerellä.

1945

Kyan menehtyy Okinawan taisteluiden jälkeen. Hänen kerrotaan kuolleen aliravitsemukseen ja heikkoon fyysiseen kuntoon. Hän oli kärsinyt astmasta koko elämänsä. Hänen oli paettava saaren pohjoispuolelle ja piileskeltävä muiden sotapakolaisten kanssa luolissa hyökkäyksen Okinawalle alkaessa. U.S.A:n joukot olivat nousseet maihin sillä Chatanin alueella, missä Kyan oli oleskellut oppilaidensa kanssa. Okinawan ihmiset eivät kärsineet ainoastaan hyökkäyksen aikana, mutta myös kolme vuotta aikaisemmin johtuen Japanin armeijan miehityksestä.

Kokonaisuudenssaan karatetyylinsä Kyan opetti ainoastaan neljälle oppilaalleen. Kaksi neljästä, Taro Shimabukuro ja Ankichi Arakaki, kuolivat nuorena. Zenryo Shimabukuro opetti vuoteen 1969, siihen asti, kun hän kuoli 61-vuotiaana. Joen Nakazato jatkaa edelleen opettamista Chinen kylässä, missä hän on harjoittanut pientä ryhmää vuodesta 1947. Koska Kyanin pätevien oppilaiden määrä, jotka olisivat opettaneet oppeja edelleen, oli vähäinen, ei syntynyt varsinaista tyyliä tai koulua, joka muistettaisiin yleisesti karaten harrastajien parissa.

Monen Shurin ja Nahan karatemiesten parissa Kyan tunnettiin henkilönä, joka harjoitti karua maalaisalueen karatea. Niiden vuosien aikana, jotka hän vietti Kadenassa, karate Shurissa ja Nahassa kehittyi enemmän tyylitellyksi ja fyysiseksi harjoitteeksi. Hän ei astunut eteenpäin kehityksen mukana 20. vuosisadalle karatensa kanssa, ja tästä olen kiitollinen. Me harjoittelemme tätä erityistä Uchinandin tyyliä, jolla on vankka kosketus vanhaan, jotta voimme heijastaa menneisyyteen ja oppia, kuinka kulttuuri loi tämän taistelutaidon pysyen samanlaisena niin ajan, kuin modernisoinnin asettaman haasteen edessä.

Kyan kutsui karateaan ainoastaan nimellä ”Sukunaihayashi”, joka on Okinawalla käytettävä termi viitaten Shaolinin temppeliin. Nakazato kutsuu yhä tyyliään Shorinjiryuksi. Zenryo Shimabukuro käytti myös Shorinjiryu nimeä usean vuoden ajan, mutta myöhemmin valitsi Shorinryun. Sukunai tarkoittaa pientä tai vähäistä ja hayashi metsää. Tähän viitaten voisimme siis lukea pieni metsä tai vähäinen metsä. Käännöksen voisi myös tulkita pienen metsän temppelin tyyliksi tai vähäisen metsän temppelin tyyliksi. Joka tapauksessa kyseessä on viittaus kiinalaisiin vaikutteisiin, joita Kyanin karateen on liittynyt.

Joku, joka lukee tämän artikkelin, saattaa ihmetellä, miksi niin tunnettuja nimiä puuttuu Kyanin linjasta tai heidän rooliaan Kyanin karatessa on minimoitu. Minäkin ihmettelin, kun tein tutkimustyötä. Kun tiedämme, milloin joku on syntynyt ja suorittamalla yksinkertaisen laskusuorituksen, voimme päätellä, että jotkut eivät yksinkertaisesti olleet riittävän vanhoja harjoitellakseen Kyanin kanssa tai he eivät viipyneet riittävän kauan oppiakseen hänen karateaan kunnolla.

Chotoku Kyan oli yksi viimeisistä Okinawan suurista karatemiehistä, jotka kuuluivat ajanjaksoon, jolloin karate oli sitä mitä sen piti olla, eikä sitä mitä se voisi olla.

————–

Muutama sananen kirjoittajasta:

Dan Smith sensei asuu Yhdysvalloissa ja on International Okinawan Seibukan Shorin-ryu Karate-do Associationin varapuheenjohtaja. Hän on tehnyt lukemattomia matkoja Okinawalle ja on asunut siellä palvellessaan merivoimissa. Hän harjoitteli Seibukanin salilla vielä Zenryo Shimabukuron eläessä.

(Artikkelin käännös: Kim Mitrunen)

Julkaistu kohteessa Historia

..kuvia..