Shorin ryu Seibukan Karate-do, okinawalaisen suurmestarin Kyan Chotokun jalanjäljillä

Shorin ryu on Okinawan karaten tyylisuunnista vanhin, ja se on ollut perustana useille myöhemmin syntyneille tyyleille. Tässä artikkelissa esiteltävä koulukunta, Seibukan, kuuluu Okinawan shorin ryu tyyliin ja niillä kanjeilla, joilla Seibukan koulu kirjoittaa tyylinsä nimen on myös kaksi muuta lausuntatapaa: sukunaihayashi ja shobayashi. Näistä lausuntatavoista varsinkin ensimmäinen on ollut Seibukan-koulussa käytössä yleisesti, koska sillä viitataan suurmestari Kyan Chotokun karateen. Nimenä ”Seibukan” merkitsee ”pyhän taistelutaidon koulua”, ja opetuksen tuloksena oppilaan tulisi kehittyä myös henkisesti vahvaksi.

Kyan Chotoku(1870-1945), sukunaihayashi karaten suurmestari

Shorin ryu Seibukanin tarinaa ei olisi olemassa ilman suurmestari Kyan Chotokun korvaamattomia oppeja. Kyan Chotokua kuvaillaan usein voittamattomana ja taitavimpana aikansa karatemestareista, ja myös hänen opettajalistansakin on vailla vertaa.

Kyan-sensein isä, Chofu Kyan, oli erittäin korkeassa asemassa oleva kuninkaan virkamies, jonka oli mahdollista lähettää poikansa aikakauden kuuluisimpien karatemiesten oppiin. Nuoren Kyanin ensimmäisiä opettajia olivat hänen isänsä sekä isoisänsä, Oyokata Kyan, joiden nimet usein jäävät mainitsematta, kun puhutaan Kyanin opettajista, mutta heillä on erittäin suuri merkitys sille kehitystielle, joka teki Kyanista sen suuren mestarin, minkä jälkipolvet oppivat tuntemaan. Chofu ja Oyokata kehottivat Kyania voittamaan pienen koon tuoman heikkouden ankaralla harjoittelulla ja viekkaalla tekniikalla.

Kyan Chotokun maineikkain opettaja oli Matsumura Sokon, jolta Kyan sensei oppi katat Seisan ja Gojushiho. Tämän Shurite-taitajan luota hänen opintomatkansa jatkui Tomarin alueelle, jossa häntä opettivat Maeda PECHIN, Oyadomari PECHIN ja Kosaku Matsumora. Matsumora-sensei oli Kyanin ehkä suurin vaikuttaja tämän karateopinnoissa ja Matsumora- sensei opetti hänelle tärkeän Chinto-katan. Oyadomari Kokan opetti Kyanille Passai-katan ja Maeda PECHIN puolestaan Wansun. Kyanin opettajien lista ei loppunut vielä tähän, vaan seuraavana oli vuorossa Yara Yomitanista, joka opetti Kyanille pitkän ja kauniin, mutta vaikean Kusanku-katan, josta tuli yksi Kyanin suosikkikatoista. Viimeinen Kyanin opettajista oli Tokumine PECHIN, jolta Kyan oppi bo-katan, Tokumine no Kunin, ja sen mainitaan olleen Kyan-sensein ainoa asekata. Yksi Kyanin itsensä opettamista katoista oli kuitenkin hänen oman harjoittelunsa ja tutkimustyönsä tulos eli kata Ananku, jossa hän toi yhteen oppeja Tomarin ja Shurin alueen katoista. Hän opetti Ananku kataa ensi kertaa palatessaan Taiwanin retkiltään.

Kyan Chotokua on virheellisesti yritetty yhdistää myös mm. Itosu Ankoon, mutta tämän väitteen ovat Kyanin omat oppilaat sekä Itosu-sensein oma oppilas Chosin Chibana kumonneet.

Kyan-sensei kuoli v.1945. Hänen oppilaansa Shimabukuro Zenryo kertoi hänen kuolleen aliravitsemukseen, koska sodan jälkeen tämä suuri mestari oli antanut kaiken ruokansa niille, jotka eivät pystyneet sitä itse hankkimaan. Ennen kuolemaansa suurmestari Kyan oli kuitenkin onneksi ehtinyt kouluttaa monta kuuluisaa karatekaa. Näitä olivat Ankichi Arakaki, Chitose Tsuyoshi (Chito ryu), Shimabukuro Tatsuo (Isshin ryu), Hisataka Kori (Shorinji ryu Kenkokan), Nagamine Shosin (Matsubayashi ryu), Nakazato Joen (Okinawa Shorinji ryu), Okuhira Bunei ja Shimabukuro Zenryo (Shorin ryu Seibukan). Osa oppilaista ei kuitenkaan harjoitellut opettajansa katojen kirjoa kokonaisuudessaan, vaan oppi niistä ainoastaan joitakin. Joillakin oppilaista oli innoittajina myös muita mestareita, mikä myöhemmin johti myös Kyan-sensein opettamien Sukunaihayashi-katojen liikkeiden muuttumiseen heidän osaltaan. Vain kaksi oppilaista, Nakazato Joen ja Shimabukuro Zenryo, jatkoivat Kyanin viitoittamaa suuntaa kirjaimellisesti, ja heidän heidän käsissään muodostuneet Shorin ryu Seibukan ja Okinawan Shorinji ryu koulukunnat ovatkin hyvin samankaltaisia.

O-sensei Shimabukuro Zenryo(1908-1969), pyhän taistelutaidon koulun perustaja.

Shimabukuro Zenryo sensei aloitti karateopintonsa Kyanin opissa 1920-luvulla, ajankohtana, jolloin Kyan-sensei muutti Shurista Kadenaan. Tästä nuoresta leipurista tuli Kyan-sensein pitkäaikaisin oppilas, joka sai nauttia suurmestarin opeista kymmenen vuoden ajan. Kyan-sensein suurin perintö Shimabukurolle oli Kyanin kahdeksan kataa: Seisan, Ananku, Wansu, Passai, Gojushiho, Tokumine no Kun, Chinto ja Kusanku. Nämä katat ovat edelleenkin horjumaton perusta Seibukan karatelle, ja voidaankin perustellusti puhua Seibukanista nimenomaan Kyan Chotokun karatena.

Shimabukuro Zenryo aloitti karaten opettamisen II maailmansodan jälkeen, ja opettaminen tapahtui vuoteen 1962 asti ilman varsinaista dojoa. Hänen ensimmäisiä oppilaitansa olivat hänen poikansa Zenpo ja veljenpoikansa Zenji Shimabukuro.

Chibana Chosin, nimekkäin Itosu Ankon oppilas Okinawalla, ja Shimabukuro Zenryo antoivat yhdessä näytöksiä Okinawan karatesta, joissa Chibana edusti Itosua ja Shimabukuro puolestaan Kyanin Sukunaihayashia. Vanhimpana elävänä Kyan-sensein oppilaana hänen maineensa kiiri myös muualle, ja myös muita tulevia mestareita astui mukaan kuvioihin. V.1962 Seibukan dojo nousi Jagaruun, ja Shorin ryu Seibukan sai virallisen alkunsa.

Shimabukuro Zenryo ja hänen lapsuudenaikainen ystävänsä, Okinawa Kenpo-tyylin perustaja Nakamura Shigeru, olivat molemmat erityisen kiinnostuneita bogu-suojien käytöstä ottelussa, ja niiden käyttö olikin tuolloin 1960 -luvulla heidän tyyleilleen tunnusomaista. Ystävykset saivat myös samaan aikaan eli v.1964 10.dan punaisen vyön.

1960-luvun alkupuolella myös Okinawaa miehittäneet amerikkalaiset sotilaat löysivät tiensä Shimabukuron oppiin. Heistä mainittavin oli Edward Takae, joka niitti mainetta menestyksekkäänä ottelijana myös Bogu- kumite- kilpailuissa. Kotiutuessaan amerikkalaiset sotapojat veivät mennessään myös Shimabukuro Zenryolta saamiaan oppeja, ja koulukunnan leviäminen maailmalle alkoi.

Rauhallisena ja hiljaisena miehenä tunnettu suurmestari Shimabukuro oli omana aikanaan huomattava karatevaikuttaja ja tunnettu varsinkin Kyan Chotokun karaten vanhimpana vaalijana. Tästä huolimatta häntä ei tunneta juurikaan Okinawan ulkopuolella. Pieni mies kooltaan, mutta jättiläinen karaten maailmalle, Shimabukuro Zenryo sensei kuoli v.1969, 61-vuotiaana umpisuolentulehdukseen. Hänen karatensa jälki, ja henkensä elää erityisesti hänen jälkeen jättämässään katassa, Wanchinissa.

O-sensei Shimabukuro Zenpo, (s.1943) Seibukan-karaten päämies maailmalla ja isänsä karate-perinteen vaalija.

Shimabukuro Zenryon kuoltua Shorin ryu Seibukan koulun pääopettajuuden peri hänen poikansa Zenpo Shimabukuro, joka on tänään arvoltaan 10. dan hanshi.

Ennen isänsä kuolemaa Zenpo Shimabukuro ja Zenji Shimabukuro harjoittelivat opettajansa kehoituksesta myös sensei Nakama Chozon alaisuudessa. Nakama Chozo-sensei oli Chibana Chosinin oppilas. Nakama Chozo oli saanut oppia myös noiden aikojen kuuluisimmalta taistelijalta, Chokki Motobulta. Zenpo Shimabukuron ja Zenji Shimabukuron välityksellä Seibukanin kata-listoihin lisättiin Naihanchi 1-3 ja harvinainen Passai Guwa, joiden sovelluksia kuuluisa Chokki Motobu käytti menestyksekkäästi hyväksi lukuisissa taisteluissaan. Passai Guwa on varsin harvinainen kata jopa Okinawalla, ja se tunnetaan myös nimellä Koryu Passai. Seibukanissa Passai Guwaa ei opeteta yleensä koulukunnan ulkopuolisille. Muita Nakaima Chozon perintöjä Seibukanissa ovat Pinan 1-5 ja Jion.

Isänsä Zenryon vaativien silmien alla Zenpo-sensein tekniikka kehittyi raudanlujaksi. Tämän 60-vuoden virstanpylvästä lähestyvän mestarin tekniikka vaikuttaa vuosi vuodelta tulevan yhä kovemmaksi ja voimakkaammaksi, ja Shimabukuro-sensei onkin nykyään Okinawalla erittäin arvostettu opettaja ja karaten taitaja. O-sensei Zenpo Shimabukuro johtaa samalla tyylillä myös International Okinawan Shorin ryu Seibukan Karate-do Associationia. Hänen luonnettaan kuvaa hyvin hänen sanontansa, jonka mukaan ”on parempi, että hänellä on kymmenen hyvää mustaa vyötä oppilaana kuin jos hänellä olisi tuhat huonoa”.

Sensei Jamal Measara (s.1949), Suomen Seibukan Karate-don isähahmo

Finland Shorin-ryu Seibukan Karate-do ry on osa International Okinawan Shorin ryu Seibukan Karate-do Associationia, ja yhdistyksellämme on suora yhteys Seibukanin pääopettajaan hanshi Shimabukuroon. Käytännössä suomalaisen Seibukan Shorin ryun eteenpäin vievä voima on kuitenkin Saksassa asuva kyoshi Jamal Measara, 8. dan, jolla on kokemusta eri taistelulajeista yli neljänkymmenen vuoden ajalta. Kyoshi Measara on oman opettajansa Zenpo Shimabukuron tavoin erittäin suora ja vaativa karateopettaja. Karaten lisäksi Measara on harjoitellut intialaisia taistelutaitoja sekä vuodesta 1968 alkaen Shudokan-aikidoa, jossa hänen vyöarvonsa on 7. dan. Shudokan on Yoshinkan-aikidon eräs haaroista. Karaten sisarlajin Kobudon tekniikoihin senseitämme on perehdyttänyt O-sensei Katsuyoshi Kanei, joka perusti Jinbukan-koulun opiskeltuansa ensin Shinken Tairan ja Matayoshi Shinpon alaisuudessa.

Eriomaisen karatetekniikansa lisäksi Measara tuntee hyvin karaten historian, josta tietoutta hän on hankkinut haastattelemalla mittavasti Okinawan vanhoja karatemestareita. Tämän työn hedelmiä on nautittavissa hänen tulevissa kirjoissaan, joista ensimmäinen käsittelee Okinawan karaten kataa ja toinen karaten historiaa. Omien, ikävienkin, kokemustensa pohjalta hän kehottaa karaten harrastajia pitämään jalat maassa ja pään kylmänä, sillä kaikki karaten asiat ja henkilöt eivät ole niin aitoja, kuin ensikokemuksen perusteella voisivat vaikuttaa. Kyan Chotokullakin olisi varmaan ollut satoja oppilaita, jos kaikki ne, jotka väittävät harjoitelleensa hänen luonaan olisivat todella olleet hänen opissaan. Sensei Measaran motto on, että hyvä opettaja löytää aina oppilaansa tekniikasta vähintään yhden virheen. Tämä tunnuslause onkin tullut sangen tutuksi leiriläisille, sillä kahden viime vuoden aikana olemme saaneet nauttia mestari Measaran opetuksesta maassamme jo kuusi kertaa.

Shorin-ryu Seibukanin tekniikka ja kata.

Seibukan Shorin ryu on tyyli, jossa sanonta ”kata on karate, karate on kata” toteutuu kirjaimellisesti. Kata on Seibukan karaten keskus, jonka ympärille kaikki oheisharjoitukset on luotu, mikä ajattelutapa ei ole vieras muillekaan okinawalaisille tyyleille. Seibukanissa keskeisinä katoina toimivat suurmestari Kyanilta periytyvät katat sekä Shimabukuro Zenryon itsensä kehittämä Wanchin-kata. Katojen ja niiden sovelluksien harjoittelu on hyvin moniulotteista, ja niiden kautta uutteran harjoittelijan on mahdollista löytää tie tehokkaaseen itsepuolustukseen. Katan muodon harjoittelun ohella tärkein harjoitus on katan tekniikoiden analysoiminen parin kanssa eli bunkai- harjoittelu, mikä tarkoittaa katan osien muuttamista paritekniikoiksi. Kuten pelkkä uintiliikkeiden toistaminen kuivalla maalla ei riitä uimataidon oppimiseen, ei myöskään katan tarjoamaa itsepuolustusta ole mahdollista oppia ilman kata-perustaista pariharjoittelua. Pariharjoitteluakin on jatkettava, kunnes automaatiotaso on saavutettu, jolloin tieto on muuttunut taidoksi. On hämmästyttävää, miten joskus yksinkertaiselta vaikuttava katan tekniikka muuttuu tehokkaaksi itsepuolustustekniikaksi. Katan sovellutuksien opettamisessa okinawalaiset ovat yleensä olleet valitettavan valikoivia sekä sen suhteen, kenelle niitä opetetaan että myös siinä, mitä niistä opetetaan. Ilmeisesti pääosin tästä syystä monissa moderneissa tyylisuunnissa katan pariharjoittelu on jäänyt vaillinaiseksi, eikä sitä juurikaan painoteta harjoittelussa. Jamal Measara painottaakin aina sitä näkökohtaa, että jos karaten kata-opetus unohtaa sen alkuperäisen taistelulajiperinteensä, ei tällaisen tyylin tai koulukunnan kohdalla voida enää puhua siitä samasta taistelutaidosta, joka vuosisatojen kuluessa Okinawalla kehittyi.

Kihon Renshu, Zenshin Kotai ja Ippon Kumite tukevat katan oppimista hyvin monitahoisesti. Kihon Renshu on sarja, joka suoritetaan kokonaan paikaltaan ottamatta askelia, ja Zenshin Kotai on nimensä mukaisesti liikkumalla eteen ja taaksepäin, ja niiden tekniikat ovat suurelta osiltaan otteita eri katoista. Ippon kumite kuvastaa erittäin hyvin Kyan-sensein korostamaa ajatusta väistämisestä sivulle tai liikumisesta suoraan eteenpäin kohti vastustajan hyökkäystä. Seibukan harjoitteluun kuuluvat myös perinteiset okinawalaiset vartalon vahvistamisharjoitukset, Kotekitai ja Junan Taiso. Seibukanin normaalilyönti, joka tehdään nyrkin 3/4 kierrolla, on Kyan-sensein perintöä. Se on erittäin tehokas varsinkin lähietäisyydellä iskettäessä vartalon eri kyusho-pisteisiin. Perustekniikan voimantuotossa tyylin tavaramerkkinä toimii kääntö shikodachista zenkutsudachiin, mikä suoritetaan aina päkiän varassa. Okinawalaisen karaten erinomaisena tuntijana Jamal Measara toteaakin, että aina kun törmäät karaten harjoittelijaan, joka käyttää shikodachi-zenkutsudachi -vaihtoa voimantuotossa, voit olla varma, että hänen opettajillaan tai näiden opettajilla on ollut jotain tekemistä Shimabukuro Zenryon karaten kanssa.

Okinawa Shorin ryu Seibukan Suomessa.

Suomessa Seibukan Shorin ryu on aloittanut virallisesti toimintansa syksyllä v.1997, jolloin Ylämaan Karateseura ry. päätti siirtyä tämän okinawalaisen tyylin harjoitteluun. Muutamia kuukausia myöhemmin mukaan tulivat Siilinjärven Koubukan ja Lahden Seibukan.

KIM MITRUNEN
(Artikkelin lähteenä on käytetty Okinawa Dento Karate-do kirjaa, jonka on kirjoittanut Jamal Measara sekä kirjoittajan kanssa käymiä keskusteluja)

Julkaistu kohteessa Historia, Yleinen

..kuvia..