”Karatemies” vastaan sirkusponi

Tallasin aamutuimaan taas sitä tuttua polkua, pikkusessa sievässä katua alas. Ylöspäin ei siinä tilassa olisi ollut mitään asiaa. Joten on fiksumpaa vaan antaa maan vetovoiman tehdä työ ja valua myötävirtaan. Baarin ovea lähestyessäni yritin näytellä selvää, josta portsari innostu vittuilemaan jotta turhaan koetan näytellä. Näytän kuulemma entistä vähemmän selvältä ja lisäksi vielä umpihullulta. Lahjoin itseni sisään mojovalla tipillä, etukäteen. Jos vaikka ulos heittäessä olisi helläkätisempi. Tiijjä vaikka heittäisi vaikka suoraan poliisin käsiin, eikä naamalleen asvalttiin.

Hetimmiten kun silmät alkoi tottua hämärään ja tasapainoelin pelaamaan sen verran, että silmillä oli ees jotain virkaa, luotasin pöytiä ja säntäsin siihen pöytään, joka täyttää hyvän juopottelupäivän kriteerit: kaikki tuolit täynnä, kukaan ei puhu mitään ja kaikilla juotavaa, elikkä ei nyt aivan persaukisia. Siis sellasta tavallista aamupäivän juopottelijaa, riittävän katkeralla naamalla varustettuna. Menin tiskille etumainen sormi pystyssä ja jäin odottamaan palvelua. Tarjoilija täti raapi läskejään kuunnellessaan jonkun umpijuopon muijjan tilitystä siitä, miten sen ukko sattuu olemaan täysi paska, sen nimi kuuluu olevan Anna. Vittuilin jotta anna Anna janoiselle juotavaa, ennen kun kerkee tässä ootellessa tulemaan saatanavie uskoon. Se rutiininomaisesti hymyä säästellen kysyy jotta isoko, nyökkään ja jatkan, että tässä menee hyvää juopotteluaikaa täysin hukkaan ja tokasin, että kun kerran rupesit niin synnytäppäs samantien kaksoset.

Seilasin täysiä tuoppeja varjellen aiemmin valitsemaani pöytää kohti. Samalla siunasin onnea, että tuli otettua olut molempia käsiä varten. Muuten olisi askel puoltanut sen verta voimakkaasti, että olisin varmaan löytänyt ihteni jukeboksin takaa pää verillä ja tuoppi sylissä. Löin tuopit pöydän tyhjimmälle kohdalle, nappasin tuolin persieni alle lupaa kyselemätä viereistä pöyvvästä ja kysyin jotta kuka se on pöyvvässä se kaikkein janosin. Tähdensin sokeimpia varten, jotta mulla oli tuossa toinen tuoppi vielä hetken aikaa ikään kuin täysin ylimääräinen.

Hetkisen asiaa kelattuaan joku vähemmän itsekäs osottaa kaikista selvimmän ja kaiken piälliseksi siisteimmän näköstä, tosin kovin murheellisen olosta, muuhun porukkaan nähen suht’ nuorta miespoloa. Selvittelee pilliään huuhtelemalla sitä oluella ähkäsee päälle ja paljastaa miehen tottelevan kutsua kun karjasee Tuhnu. Sitten se otti ja jatko, että lisäksi se tarttee kippeesti juotavaa kun akka oli takavarikoinu siltä lompsan. Lisäksi oli kierouttaan kuulemma piilottanu kaiken kanitukseen kelpoovan arvotavaran.

Ojennan tuopin ilolla tuolle naisimmeisen sortamalle miesparalle. Ilmaisin, että ei se ole laitaa tuommonen. Sitten aloin utelemaan varovasti, jotta et ole sitten saanu akkaas kuriin. Tahikka alakanut miettiä miltä se poikamies bluusi kuullostaa. Kaveri miettii hetken surullisen näkösenä ja alkaa siinä kuvailemaan sielunsa tuskien syitä. Oli käyny kaverille senverran huonosti jotta oli ottanu ja oikeesti rakastunu, ei sitä raaski rakkaasta luopua. Lopuksi iäksi oli vielä ihtesä sormuksella liittoon kahlinnu. Totesi kaiken päälle olevan sen verran vieläki periaatteen mies jotta minkä liperien loisteessa luvannu niin se pittää. Ennemmin välillä on taistelun kiivaimmilla hetkillä ulkoruokinnassa ku eron ottaa.

Kaveri tasottaa hengästymistään meikäläisen tarjoomasta ohrasesta. Täytyy myöntää, että en varmaan ole ikinä kaljoo tarjonnu kellekkään, joka paremmin olusensa olisi ansainnut. No näyttäähän tuo siitä tykkäävänkin kun hampaaton mummo korpusta. Joku kampeaa itteään ylös samalla kiroten jotta kusettaa kun pientä elukkaa. Torppaan kaverille setelin kouraan ja sanon, jotta tuo itelles olut samalla kun tuot minulle ja Tuhnullekkii.

Taisin yllättää kaverin pahemman kerran. Näytti sen verran orvolta siinä. Auko suuta ku kala kuivalla maalla saamatta sanaa suusta. Totesin sille, että ei passaa päästää keskittymistä herpaantumaan tai luiskahtaa kuset housuun. Sitten varmistin viestin perillemenon ja kerroin sille, että minä ne kaljat maksan. Joten antaa kusen tulla oikein paineella.

Tunhu sitten alottaa varovaisesti, varmistelee ettei mene aivot äkkisestään maitohapoille, että ei siinä alttarille lampsiessa vielä tienny, jotta akalla oli musta vyö Karatessa. Heitin siihen jotta musta vyö kotoaan karatessako, sain porukasta irtoamaan ensimmäiset oikein kunnon röhinät. Huonotuurisin laski lasinsa pikana pöytään ja sulki juomalta pakenemistien käsillään ja nieleskeli hädissään, silmätki pullistu melkeen päästä äkillisen paineen nousun takia. Tuhnu ottaa ja jatkaa jotta luoja tietää, että olin mustelmilla ensimmäisen juopottelureissun jäliltä. Kotiovelle oli kuulemma selvinnyt ihan vahingoittumattomana. Lupas vannoo vaikka käsi Raamatulla, että vielä oven tietämättömyyttään aukastuaan yrittäny oikeesti vielä tapella vastaan. Siinä alko äijjältä kulmat tummumaan heti kun erehty nenäsä työntämään kynnyksen yli. Myönsin jotta ei ole kaverilla elämä herkkua.

Alotin jotta mulla se on siihe Karateen hiukan erilainen suhe, kun tuolla polosella tuossa, ja osottelin sormella Tuhnua, samalla huomasin jotta oli näköjään tullut otettua jo maanläheinen kontakti sinäkin päivänä. Oli kynsien aluset sen verran mullassa. Tähensin vielä jotta tämä on sitten taivahan tosi tarina.

Katsopaakas tuli kerran koikkelehittua siinä Sirkus Finlandian nurkilla. Kusetti kun pientä muulia. Siellä on kato siellä teltan takana on sellanen pienempi teltta niihen elukoita varten. Niin ajattelin mennä sinne niihen seuraksi lorottammaan. Kun kerkesin siihen kohalle niin eikös siitä yksi kaakki ota ja potkase minua polveen. Perkele polvi huutaa minulle, että saatana saat kyllä vuorostas kantaa miut kotia. Ego vuorostaan kailottaa, että mikäs perkele sitten tuo oli, ja perrään jotta ois aika hivauttaa takasin. Peeeerrkeeele, että vittu sattu, kai sen nyt tajuaa pöljempiki.

Laskettelin huulilta jotta nyt metukka perkele viimesen temppus teit ja tähtäilin sellasta keskivertoa kovempaa mannertenvälistä kierrepotkua säärellä sen kopukan kaakkoisnurkalle, about siihen polven paikkeille. Mutta tottahan se koni sen minun vittuilun kuuli ja päätti juur samalla sekunnilla laukasta uuvemman kerran siihen meikäläisen jo rampautuneeseen koipeen. Nehän otti potkut ja kohtas siinä just hehkeimmillään ja se hevosen kaviohan meni aivan päreiksi. Hevonen alkaa mulle huutamaan, että se on meikäläisen työkalu saatana aivan paska. Milläs nyt hankin kaurat ja huonot heinät turvan juureen, mitä hä. Nauroin vittumaisesti ja kusin sitten siihen kauramoottorin kintuille, harvemmin moista juhlaa sattuu kohille. Huutelin sille vielä jäläkeen, että mitä kusella marinoitu metukka, ei se siitä liiemmälti innostunu, ei tosin ollut tarkotuskaan sitä piristää.

Sitten epähuomiossa huomasin, että sellanen keskivertoa huomattavasti huonompi naaras ihminen oli näköjään jostain völjyyn tarttunu. Sehän sitten kyselemmään, että onko hän kaunis. Itekseni ihmettelin, että kuseminenko kiihotti moista kysymään. Sanoin, että viina kaunistaa kummasti. Väitti kovasti jotta ei ole ottanu pisaraakaan. Mutta minäpä olin niin helevetisti.

Siinä sen muijjan kanssa neuvotellessa meni sen verran pitkin jotta kerkesivät sirkus immeiset poliisit perrään hällyyttää. Just kun olin liukenemassa tontilta niin sillon tarttu sellanen pienemmän vuoren kokonen konstaapeli hartioista ja kävi kyseleen, jotta minnekkäs sitä ollaan oikeen matkalla. Sanoin sille jotta ajattelin pistäytyä kuussa aikani kuluksi ja että saattasin pistäytyä tullessa Tiibetissä mietiskelemässä. Horjahin siinä humalatilani johdosta sen verran voimakkaasti, että se vieressä siihen saakka ihan vaan nättinä seisoskellut naispolliisi tulukihti sen pakenemisyritykseksi. Sehän torppasi salamannopeasti pampun kupeeltaan yläraajansa jatkoksi ja hivautti tulemaan. Että ossaakin niin kommee nainen lyyvvä kovvaa. Äly siinä karkas kerta iskulla.

Seuraava selkeä ruutu vilimissä onkin pitkästi seuraavan päivän puolelta. Konstaapeli vääntää väkisin ylös putkan nurkasta. Hiusten harominen tyrehty helevetilliseen turbaaniin joka oli loihdittu pitämään päänsärky pään sisäpoulella. Selvää vittuilua tuommonen. Polliisi taluttaa sitten kuullusteltavaksi aivan liian kiireellä kuntoon nähen. Puolet matkasta se joutuu kantamaan kun eihän näin äkkisestään oikeen kerkee jalat mukkaan.

Kun saan tarpeeksi tukevan asennon vittumaisen kovasta tuolissa, viskaa kuulusteleva kyttä mulle etteen molemmat iltapäivälehet. lööppi seisoo kissankokosilla kirjaimilla: ”Karatemies tuhosi humalassa sirkusponin lupaavan uran”. Keskellä sivua on nelivärikuva siitä konista, siinä vaiheesa äly otti ja karkas toistamiseen.

Tässä vaiheessa pöytäseura alkaa hieman jo epäilemään tarinani paikkaansapitävyyttä. Sanoin jotta tämän on kuulkaa tasan tosi. Kaivelin kukkarosta palan rypistynyttä iltistä ja sanoin kuka tarjoo sitten sen seuraavan kierroksen.

Tommi Prami

DISCLAIMER: Vaikkakin juttu perustuu erittäin löyhästi tositapahtumiin (miten, jääköön toistaiseksi elämään legendana näissä piireissä :), oli innoittajana iltapäivälehtien tapa kirjoittaa jokaisesta potkusta karatepotkuna, tahikka sitten ninjalyöntinä. Pyydän nöyrimmästi anteeksi päähenkilön yletöntä kiroilua, yrittäkää kestää. Lisäksi mainittakoon, että Ilta-sanomien lööppi on vain osittain aito

Julkaistu kohteessa Hojoilut :), Yleinen

..kuvia..