”Kata ja Waza (tekniikat) ovat yksinään riittämättömiä. Ne ovat hyödyttömiä, kunnes niiden harjoittelija oppii soveltamaan niitä jokaiseen tilanteeseen.”
– Motobu Chokki –

Seuraavassa artikkelissa olemme pienimuotoisesti kuvailleet Shorin-ryu Seibukanin kataa ja sen alkuperää. Pelkän tekstin avulla katan kuvaileminen on vaikeaa, koska on muistettava, että kata itsessään on kokonainen taistelujärjestelmä, joten kerrottavaa yhdessäkin katassa olisi kirjan verran. Toisena kirjoituksen tarkoituksena on ollut selventää, mitä on traditionaalinen okinawalainen kata.

Katan yleisesti kuvaillaan olevan taistelua kuviteltuja vastustajia vastaan. Tämä väite on osaltaan tosi, mutta samalla se on hieman harhaanjohtava. Kataa olisi parempi luonnehtia itsepuolustustekniikoiden käsikirjana, näin saisimme katasta todellisemman kuvan. Kata on karaten tekniikoiden tärkein lähde auttaen niiden tekniikoiden muistamisessa, joita muinainen mestari on pitänyt tärkeinä hallita itsensä puolustamisessa. Entisinä aikoina kata oli tapa säilyttää tekniikoita, joita oli saatettu käyttää oman hengen säilyttämiseen. Mestari on sijoittanut kataansa ajatuksensa siitä, kuinka voi tehokkaasti puolustautua tavallista katutaistelijaa tai aseistanutta tunkeilijaa vastaan.

On usein esitetty monenlaisia käsityksiä siitä, miksi ja mistä eri itämaisille taistelulajielle tyypillinen yksin suoritettava liikesarjaperinne on saanut alkunsa. Se jäänee ikuiseksi arvoitukseksi, kuten myös se kenen versio katasta on se ”alkuperäinen”. Ihmisen historiaa ja käyttäytymistä tutkiessa huomaamme, että ihmiskunnalla on aina ollut taipumusta tallentaa tapahtumia erilaisin tavoin. On hyvin todennäköistä, että muinaisten ihmisten kerratessa metsästysretkiään tai taistelun kulkua, monet heistä kuvasivat kehonliikkein tilanteiden kulkua. Siten lienee mahdollista, että tämä tapa pikkuhiljaa kehittyi itse näiden metodien kuvaamisesta niiden harjoitteluun ja siirtämiseen sukupolvelta toiselle. Monien heimojen ja kulttuurien historiassa on erilaisia perinteitä, jotka liittyvät jollain tavalla edellä kuvattuun käyttäytymiseen ja luultavasti karaten tyypillinen tapa taltioida tekniikoita katoihin on saanut alkunsa tästä.

Katan tekniikoiden tarkoitus oli toimia työkaluina hyökkääjää vastaan vaarallisissa tilanteissa, joita saattoi nousta eteen tavallisessa elämässä. Joskus kirjallisuudessa on väitetty, että karate kehittyi tarpeesta puolustautua aseistautunutta samuraita vastaan. Tämäkin väite pitää paikkansa tiettyyn mittaan asti, mutta kun tutkimme hieman syvemmin katan käytännöllisiä sovellutuksia löydämme paljon tekniikoita, jotka ovat parhaimmillaan kuitenkin varsin luonnollisia hyökkäyksiä kuten koukkulyöntejä, kiinniottoja, kuristuksia yms. vastaan.

Perinteinen karaten katan sisältämät tekniikat on pääsääntöisesti tarkoitettu vastaukseksi seuraaviin kolmeen tilanteeseen:

1. Yllätyshyökkäys, jolla pyritään vahingoittamaan tai hallitsemaan.
2. Riitatilanteessa syntyvä fyysinen konflikti, jossa vastustaja pyrkii vahingoittamaan tai hallitsemaan.
3. Sovittu ottelu (lähellä nykyistä jiyu-kumitea, mutta saattoi olla ottelu elämästä ja kuolemasta ilman sääntöjä)

Pääpaino oli aluksi selkeästi ensimmäisen kahden harjoittelemisessa. Karaten modernisoituessa monet tyylit ja/tai koulut kuitenkin siirsivät pääpainon selvästi ennaltasovitun ottelun harjoittelemiseen. Tilanteet 1 ja 2 ovat periaatteessa hyvin samankaltaisia olettaen, että riitatilanteessa hyökkäys ei ole täysi yllätys, jolloin hyökkäyksen mahdollisuus on arvattavissa.

Kun karate lisäsi suosiotaan Japanin pääsaarilla, ajatus tehdä siitä kilpailulaji Judon ja Kendon rinnalle sai laajan kannatuksen. Tämä valitettavasti johti katan ulkomuodon ja siten myös kata bunkai kumiten muuttumiseen. Kilpailu ja sotilaalliset doktriinit pakottivat okinawalaisen karaten muuttumaan ja mukautumaan Japanin pääsaarten ajatuksiin taistelulajeista. Harjoittelun päämäärä muuttui itsepuolustuksesta ja luonteen vahvistamisesta itsepuolustuksen, ”tien” (karate-do), urheilun ja kansallismielisyyden sekoitukseksi.

Ajan kuluessa karatesta oli kovaa vauhtia tullut kilpailutapahtuma. Mestareiden luomien katojen tekniikat alkoivat hävitä pisteottelun ja urheilullisen katan tieltä. Perinteinen, itsepuolustusta varten oleva kata ja sen tekniikat lähes katosivat. He, jotka etsivät hyvää, perinteistä karatea, eivät sitä helposti löytäneet. Ainostaan pieneltä saarelta, Okinawalta, joka sijatsee Japanin pääsaarilta etelään.

Tällä pienellä saarella vanhaa perinteistä karatea yhä harjoiteltiin ja opetettiin esi-isien viitoittamalla tavalla. Täällä muinaiset mestarit, kuten Chotoku Kyan, olivat harjoitelleet karate-dota. He eivät hioneet ainoastaan katan ulkoista muotoa, vaan harjoittelivat uutterasti myös katojen liikkeiden merkitystä, bunkaita. Tämä tapahtui yleensä pariharjoitteluna, poiketen kuitenkin nykyaikaisesta jiyu-kumitesta eli vapaaottelusta. Tätä harjoittelutapaa pidettiin yhtä tärkeänä kuin kataa itseään. Monet okinawalaiset mestarit, kuten Chokki Motobu ja Kyan Chotoku, todistivat tällaisen harjoittelutavan olevan tehokasta. Tämän tyyppinen alkuperäinen harjoitustapa on säilytetty Shimabukuro Zenryon Seibukan Shorin-ryu Karate-dossa. Shimabukuro Zenryo piti opettajaansa Kyan Chotokua Okinawan viimeisenä todellisena mestarina. Tämän kunnioituksen takia hän ei halunnut muuttaa oppimaansa. Sensei Shimabukuron päätös on ymmärrettävä siinäkin suhteessa, että Kyan-sensei kuului vielä siihen sukupolveen, jolle karaten käyttäminen oman tai toisen elämän puolustamiseen ei ollut tuntematon asia.

Monet ihmettelevät katan ulkoisen muodon harjoittelua, mikä on hyvin ymmärrettävää jos liikkeiden tarkoitus ei ole tiedossa, mutta silti täytyy varoa harjoittelemasta vain pariharjoitteita, kuten vallitseva suuntaus nykypäivänä on, koska silloin helposti katoaa katan moni tärkeistä merkityksistä: voimantuoton harjoittelu, tekniikan tarkka suoritustapa, vartalon dynamiikka ja henkiset arvot jne. Jos aloittelijalle opetettaisiin heti katan liikkeen ti chi ki (okinawan murteella käden liikkeiden mahdollisuudet) ja hän keskittäisi harjoittelunsa tähän, olisi todennäköistä, että hänen katansa ulkoinen muoto ja tekotapa muuttuisi bunkain kaltaiseksi. Ensi alkuun se kuulostaa positiiviselta kehitykseltä, mutta ei sitä kuitenkaan olisi, koska ilman kunnollista tekniikka myös bunkai on hyödytön. On paljon todennäköisempää, että ulkoisen muodon muutos johtaisi jonkin toisen tarkoituksen kuolemiseen liikkeestä tai jokin vartalon dynamiikkaan tai voimantuottoon liittyvä asia ei muutetussa versiossa enää kehittyisi. Kataa harjoiteltaessa tulisi aina muistaa, että liikkeillä on yleensä monia selityksiä, ja että ulkoinen muoto on tasavertainen bunkai-harjoittelun kanssa, eikä kumpikaan saisi olla itsetarkoitus. Lisäksi harjoittelijan tulisi pidättäytyä aluksi niissä pariharjoitteissa, jotka ovat kulkeneet traditiossa opettajalta oppilaalle katan tavoin. Kataa on valitettavasti alettu tulkitsemaan varsin höllästi karaten tietyissä piireissä. Tekniikan soveltamisen tulisi kuitenkin tapahtua mestarin opettaman bunkain kautta, eikä keksiä kokonaan alusta alkaen omaa, värikästä tulkintaa katan liikkeestä. Karatelle langetettu mystisyys luo varsin hedelmällisen kasvupohjan tällaisille omaperäisille tulkinnoille.

Pohdiskeltaessamme alussa olevaa, sensei Motobun mielenkiintoista lausahdusta, voisimme päätellä, että yksittäisen tekniikan ominaisuuksien tunteminen on tärkeämpää kuin katan eri kombinaatioiden. Itsepuolustustilanteessa on kuitenkin liikuttava eri tekniikasta sujuvasti toiseen ilman rajoja, tilanteen mukaisesti. Tämä vaatii tekniikoiden toistamista, jotta päästään sille tasolle, että keho pystyy toimimaan spontaanisti ilman ajatusten tuomaa rasitetta. Tästä löydämme sen ajatuksen, että karaten suurin salaisuus piilee ahkerassa harjoittelussa.

Eri karatetyylien virallisesti harjoittelemat katat ovat myös yksi tärkeimpiä ja mielenkiintoisimpia asioita katan historiaa ja alkuperää selvittäessä. Pelkkään listaan tuijottamisessa on kuitenkin omat vaaransa, koska Okinawalla on kautta aikojen vaihdettu katoja yli tyylisuuntarajojen eri mestareiden kesken, ilman varsinaista oppilas ja opettaja -suhdettakin. Joten ei ole ihme, jos joku mestari on osannut myös toisten tyylien katoja tai niiden eri versioita. Tämä tekniikkavaihto on varmaankin ollut jopa kiivaampaa eri pariharjoitteissa. Tästä johtuen karaten eri tyylien todelliseen tuntemiseen vaaditaan erittäin syvää perehtymistä.

Ennen japanilaisuuden vaikutusta Okinawalla puhuttiin omaa kieltä, jota kutsutaan uchinanguchiksi. Pääsaarilla Ryukyu-saarten kieltä kutsutaan ryukyugoksi. Japanin ja Ryukyu-saarten käyttämän kielen eroa kuvaa se, että esimerkiksi Motobu Chokin oli puhuessaan käytettävä tulkkia. Hän ei koskaan oppinut puhumaan japania riittävästi. Funakoshin karatetekniikoiden sanaston kääntämisessä japanin kielelle Yasuhiro Konishi toimi keskeisenä hahmona. Karaten äidinkieli on siis muuttunut ryukyugosta nihongoksi eli japanin kieleksi. Edes sana kata ei ole alkuperäinen karaten termi, vaan sen tilalla ennen oli sana di, jolloin esimerkiksi Seisan kata oli yksinkertaisesti Seisan-di. Liikesarjat ovat saaneet japaninkieliset kanjinsa (merkit) vasta viimeisen vuosisadan aikana ja niiden valinta vaihtelee eri kirjoittajan mukaan. Kanjeihin perustuva merkitysten tutkiminen voi siis johtaa väärille jäljille, koska katojen nimet ovat siirtyneet opettajilta oppilaille kuuleman mukaisesti, ja ne ovat myöhemmin saaneet keinotekoisesti merkkinsä pohjautuen mahdollisesti pelkkään ääntämisasuun. Seibukan ei käytä olleenkaan kanji-kirjoitusta katojen nimissä, vaan katagana-järjestelmää, joka on tavukirjoitusta ja josta merkitystä on mahdotonta jäljittää. Nykyään on muodinmukaista puhua kyushojutsusta ja tuitesta. Okinawan vanhoille mestareille nämä termit ovat olleet tuiki tuntemattomia, koska ne eivät ole kuuluneet edes heidän äidinkieleen. Nämä termit ovat lainattu suoraan Jujutsussa käytetyistä termeistä, joissa kuvaillaan lajin eri osa-alueita. Bunkai (Bun = jako, jakaminen kai = ymmärrys) on karaten kotialueella, Okinawalla, utena terminä vakiinnuttanut asemansa puhuttaessa karaten katan eri tekniikoiden selityksistä.

Seibukan (Sukunaihayashi) Kata

Fukyu Kata Ichi

Nagamine Shoshin

Mestari Nagamine Shosin kehitti katan Fukyu Kata Ichi. Tämä kata on tarkoitettu ensimmäiseksi harjoiteltavaksi kataksi sisältäen lajin perusteet. Katassa ovat vartalon käytön ja siten myös voimantuoton alkeet aloittelijalle helposti omaksuttavassa muodossa. Myös peruslyönnit ja torjunnat ovat mukana. Tälle sarjalle tunnusomaista lienee, että suuri osa tekniikoista suoritetaan choku dachista (jalat suorassa). Tämä kata, yhdessä modifioidun version Fukyu Kata Ni:stä, kehitettiin toimimaan siltana eri Okinawan jäsentyylien (Rengokai ja Okinawan prefektuuri) kesken. Johtuen tyylien moninaisuudesta asennoissa ja liikkeissä katsottiin tarpeelliseksi luoda kaksi kataa, joita kaikki eri tyylien edustajat osasivat, ajatellen pääasiassa eri esityksiä.

Fukyu Kata Ni

Miyagi Chojun (Muunneltu versio Gekisai Dai Ichistä)

Tämä kata on Miyagi Chojun sensein kehittämä kata, joka Goju-ryu tyylissä tunnetaan nimellä Gekisai Dai Ichi. Tämän, sekä Gekisai Dai Ni katan, Miyagi sensei kehitti v.1940 mielessään kaksi tarkoitusta: harjoittelijan henkinen ja fyysinen kehittyminen, sekä tehdä karatesta tunnetumpi itsepuolustustaito. Hänelle oli myös tärkeätä, että kata soveltui kaikille harjoittelijoille ikään ja fyysiseen kuntoon katsomatta. Gekisai on nimenä hieman raju, koska se tarkoittaa murskaamista. Miyagi Chojun sensei valitsi nimen kohottaakseen nuorten mieltä ja harjoitteluintoa, kun oli selkeästi odotettavissa ankeita aikoja toisen maailmansodan orastaessa ja Japanin ja Kiinan välisen sodan jo puhjettua.

Kata sisältää sekä voimakkaita että teräviä tekniikoita, ja kuten Miyagi itse on korostanut, tulisi tekniikat suorittaa kaikella voimalla ja nopeudella. Goju-ryulle tyypillinen sanchindachi on vallitseva asento tässä katassa. Okinawalaisessa sanchin dachissa molempien jalkojen varpaat osoittavat suoraan eteenpäin ja jalat ovat hieman koukussa. Peruskata kaksi (Fukyu Kata Ni) on ykköstä astetta vaikeampi sekä liikkeiltään että paritekniikka anniltaan. Katassa on mm. kiinniotto- ja kaatotekniikoita.

Seisan (Shuri-te)

Sokon Matsumura

Kyan Chotoku oppi Seisan katan Shurite mestari Matsumura Sokonilta. Tämä kata sisältää Shurite-katalle luonteenomaisia pitkän etäisyyden tekniikoita, kuten renzoku tsuki geri. Seisan oli oletettavasti Kyan-sensein ensimmäinen kata, jonka hän oppi jo varhaisella iällä, tästä johtuen se on vieläkin Seibukanissa ensimmäinen opettava sukunaihayashi-linjan kata. Seisan on voimakas kata, jossa shikodachi-zenkutsudachi -voimantuottotapa pääsee oikeuksiinsa. Tämä ikivanha liikesarja oli yksi Zenryo-sensein suosikeista, joka hänellä oli tapana suorittaa näytöksissä. Zenryo-sensei vielä hieman ikääntyneenäkin halusi osoittaa muille olevansa erinomaisessa kunnossa esittämällä pitkän ja raskaan Seisan katan.

Ananku

Kyan Chotoku

Ananku-katan kehittäjäksi on esitetty suurmestari Kyan Chotokua itseään. Useissa lähteissä väitetään, että Ananku olisi taiwanilainen kata, jonka mestari toi kyseiseltä saarelta. Se on kuitenkin ulkomuodoltaan hyvinkin okinawalainen. Oheisessa taulukossa olemme karkeasti kuvailleet katan liikkeitä ja maininneet, missä sukunaihayashi katassa se jo sijaitsee.

1.	Shutouke, liukumisella eteenpäin	Passai
2.	Shutouke, liukumisella eteenpäin	Passai
3.	Chudanuke-renzokutsuki	Seisan
4.	Chudanuke-renzokutsuki	Seisan
5.	Paluu shizentaidachi asentoon
6.	Jodanuke & chudanuke yhtäaikaisesti, ryotetettsui, oitsuki	Passai
7.	Chudanuke- renzokuchudanzuki – maegeri – chudantsuki	Seisan
8.	Chudanuke- renzokuchudanzuki – maegeri – chudantsuki	Seisan
9.	Hijiuchi	Passai
10.	Gedanbarai	Wansu
11.	Oitsuki	Passai
12.	Chudanuke, jalannosto, maegeri, gedanbarai, chudanzuki, chudanuke	Seisan
13.	Shutouke, liukumisella taaksepäin	Wansu
14.	Shutouke, liukumisella taaksepäin	Wansu

Seisan on Kyanin linjassa peritty Shurite-mestari Matsumura Sokonilta. Tomaritea katassa edustavat liikkeet, jotka ovat otettu katoista Wansu ja Passai. Suurmestarin luomassa Ananku-katassa ei siis ole yhtään liikettä, joka viittaisi muihin kuin okinawalaisiin taistelulajiperinteisiin. Ananku näyttää siis olevan enemmän Tomariten ja Shuriten sekoitus kuin taiwanilainen tai kiinalainen liikesarja.

Jos Ananku kata oli mestari Kyanin itsensä kehittämä sisältäen liikkeitä kahdesta järjestelmästä, voidaan siten ajattelun samankaltaisuutta löytää myös hänen omissa oppilaissaan. Kehittäessään omaa kataansa he näyttävät toimineen samalla tavoin kuin opettajansa. Wanchin (Shimabukuro Zenryo sensei) ja Sunsu (Shimabukuro Tatsuo sensei) ovat vastaavanlaisia siinä suhteessa, että molemmat käyttävät hyväkseen vain jo aikaisempien katojen liikkeitä.

Wansu (Tomari-te)

Maeda Pechin

Tämän Tomarite-version Wansu katasta Kyanille opetti mestari Maeda Chiku. Wansu on sangen lyhyt kata, mutta sovellutuksiltaan huomattavasti vaativampi kuin Seisan tai Ananku. Se sisältää tekniikoita, joissa torjunta ja/tai väistö sekä vastaisku tapahtuvat samanaikaisesti. Lisäksi Wansu sisältää vaikean, mutta tehokkaan kataguruman eli olkapyöräheiton. Tomarite katan tunnuspiirteet toteutuvat tässä katassa myös siten, että puolustaja pyrkii tekniikoillaan pääsemään lähietäisyydelle, jossa luonteva jatkotekniikka olisi esim. lukko tai heitto.

Passai (Tomari-te)

Oyadomari Kokan

Passai on ikivanha liikesarja, jonka eri versioista Oyadomari no Passai edustaa yhtä vanhimmista. Passai-katasta on usein sanottu, että se on yötaistelu kata, johtuen monista hitaasti tehtävistä Sagurite (etsivä käsi) tekniikoista. Gighin Funakoshin valitsemat kanjit tarkoittavat ”tunkeutua linnoitukseen”. Kata on saattanut saada nimensä alkuliikkeistään, jossa syöksytään kohti vastustajan hyökkäystä työntäen hänet pois tasapainosta ja tuhoten hänen asentonsa muodostaman linnoituksen. Voimakkaan alun jälkeen kata muuttaa luonnettaan sisältäen avoimella kädellä tehtäviä nopeita torjuntoja ja hyökkäyksiä vartalon heikkoihin kohtiin. Katan loppupuolella on tekniikkasarja, jossa on väistetään hyökkäys taivuttamalla vartaloa eteenpäin ja samalla toisella kädellä lyödään vastustajan käsi pois tieltä ja toisella kädellä tehdään samanaikainen vastahyökkäys. Vartalon taivuttamisella saadaan iskuun lisävoimaa. Tätä erikoista voimantuotto- tai väistötapaa eivät karaten modernit katat yleensä enää tunne.

Gojushiho (Shuri-te)

Matsumura Sokon

Gojushiho on toinen Kyan-sensein katoista, joka kuuluu kurkikatojen perheeseen. Se sisältää liikkeitä, jotka kuvastavat kurjen siipien ja nokan iskuja. Kataa kutsutaan myös humalaisen liikesarjaksi, koska muutamassa otteessa katan suorittaja horjahtaa aivan kuin olisi juovuksissa, tälle horjahdukselle on kuitenkin olemassa järkevä selityksensä. Gojushihon tekniikkasarja sisältää viekkaita oivalluksia, joilla hyökkääjä saadaan yllätetyksi, liikesarjan ulkomuoto on siten ehkä hieman erikoisempi kuin muiden. Katan heittotekniikat ja hyökkäykset heikkoja niveliä vastaan ovat loistava esimerkki katan sisältämästä taktiikasta.

Wanchin

Zenryo Shimabukuro

Wanchin kata on Zenryo Shimabukuron oma kata, joka on koottu muiden katojen liikkeistä. Wanchin katan nimi on yhdistelmä katojen Wansu ja Chinto ensimmäisistä tavuista. Zenryo-sensei halusi katalle nimen, joka kuulostaisi kiinalaiselta, joten hän päätti ottaa ensimmäiset tavut molempien katojen nimistä. Zenryo-sensei uskoi vahvasti samanaikaisen torjunnan ja vastaiskun käyttöön, tämä sensein mieltymys on nähtävissä tässä liikesarjassa useaan otteeseen. Wanchin-katan liikkeet ovat peräisin ainakin Passaista, Seisanista, Gojushihosta ja Kusankusta.

Chinto (Tomari-te)

Kosaku Matsumora

Chinto on yksi Seibukanin helmistä, jota opetetaan ainoastaan koulun jäsenille. Se oli Kyan-sensein eräs suosikkikatoista. Sitä opetetaan yleensä vasta toisen asteen mustanvyön suorittaneille toiseksi viimeisenä sukunaihayashi-liikesarjoista, koska sen tekniikoiden suorittamistapa on hyvin tarkka ja se vaatii kehittynyttä tasapainoa. Tomarite-mestareille oli ominaista, että he olivat erityisen mieltyneitä lähietäisyyteen, joka yleensä näkyy heidän kataperinteessään. Tomari Chinto edustaa tätä näkemystä vahvasti, sillä se sisältää paljon lukko- ja heittotekniikoita. Tämä on toinen kurkikatoistamme.

Kusanku (Shuri-te)

Yara Pechin (Yomitan)

Kusanku on pisin ja vaativin sukunaihayashi kata. Monet pitävät sitä kauneimpana ja vaikeimpana karaten katoista. Tämä kata on päämestarimme Hanshi Shimabukuron suosikki, jota hän mielellään esittää seminaareillaan ja näytöksissä hätkähdyttäen yleisöään.

Tokumine No Kun

Tokumine Pechin

On oletettu, että Tokumine No Kun oli Kyan Chotokun ainoa muodollisesti oppima asekata. Kyan-sensei oppi tämän Bo-katan saaren varsin värikkäältä mestarilta, Tokumine Pechiniltä. Kyan-sensein Nakazato Joenille ja Shimabukuro Zenryolle opettama Tokumine-bo versio on harvinainen jopa Okinawan Kobudo piireissä.

LISÄYSKATAT

Lukuisten vuosien ajan Chozo Nakama sensei oli Shimabukuro-perheen ystävä. Tämä mestari oli yksi suurmestari Chosin Chibanan parhaista ja vanhimmista oppilaista. Lisäksi hänellä oli kunnia tuntea usean vuoden ajan Okinawan maineikas taistelija Chokki Motobu. Koska Nakama-sensei oli nöyrä, vaatimaton ja hiljainen karaten suurmies, ei hänen nimestään tullut kovinkaan tunnettu. Zenryo-sensein rohkaisemana ja avustuksella Zenpo Shimabukuron ja Zenji Shimabukuron oli mahdollista opiskella tämän suuren Okinawan taistelutaitojen mestarin alaisuudessa. Niinpä heidät muodollisesti esiteltiin ja hyväksyttiin Chozo Nakaman oppilaaksi.

Seuraavana on esitetty lista niistä katoista, jotka Hanshi Zenpo Shimabukuro oppi, ja jotka kuuluvat nyt Seibukan koulun harjoiteltaviin katoihin kunnoittaakseen Nakama-senseitä. Liikesarjojen liikkeitä tai sovelluksia ei ole yritetty istuttaa sopiviksi Seibukan Sukunaihayashin muottiin, vaan ne ovat säilytetty sellaisina kuin Hanshi Shimabukuro oppi ne Nakama senseiltä. Tämä on nähtävissä esimerkiksi katojen liikkeissä ja asennoissa. Jos verrataan katoja Motobun ja Nakaman oppilaiden versioihin, ovat ne huomattavan yhtenevät.

Pinan 1-5 (Itosu no Pinan)

Itosu Anko sensei, joka oli myös koululaisten karate-opettaja, kehitti nämä katat ajatellen koululaitosta. Itosu otti eri katojen elementtejä ja pani ne Pinan sarjoihin. On mielenkiintoinen väite, että Pinan-katat olisivat kehittyneet Channan katasta, jonka muutamat okinawalaiset mestarit väittävät vielä osaavansa, mutta on todennäköistä, että tätä tarunhohtoista kataa ei ole enää olemassa kokonaisuudessaan. Pinan liikesarjat sisältävät paljon korkeita asentoja kuten kokutsu dachi (huom. okinawalainen versio), choku dachi ja kapeita asentoja kuten nekoashi dachi. Katoissa esiintyvät monet liikkeet helpommassa muodossa kuin vanhoissa sarjoissa, mistä ne ovat otettu. Japanin pääsaaren tyyleissä Pinan-katat tunnetaan usein nimellä Heian. Tämän nimenmuutoksen teki Funakoshi sensei. Oli myös hänen opetusfilosofiaansa opettaa Pinan nidan ensin, koska hän katsoi sen olevan helpompi tapa siirtyä Pinan sarjoihin.

Naifanchi 1-3 (Motobu no Naifanchi)

Tyylissämme harjoiteltavat Naifanchi (Daipochin) katat tulevat kuuluisalta taistelijalta Chokki (Saru) Motobulta, joka testasi usein kata bunkaidensa toimivuutta todellisessa tappelussa, usein keinoja kaihtamatta. Tällaisia opiskelumetodeja monet muut mestarit pitivät vähintäänkin arveluttavina. Hän hallitsi ainoastaan kolme kataa: Naifanchin, Wansun ja Passain. Motobu käytti näiden katojen sovelluksia menestyksekkäästi taisteluissa, joista hän useimmiten selvisi voittajana. Useissa Shorin-ryu tyyleissä Naifanchi (Heishugata) katan harjoittelu toimii pohjana tuleville katoille (Kaishugata) kuten Sanchin Goju-ryu tyylissä. Tatsuo Shimabukurolla, joka perusti Isshin-ryun tuodessaan yhteen Goju-ryun ja Shorin-ryun, oli tapana lausua: ”Naifanchi on äiti Shorin-ryulle ja Sanchin on isä Goju-ryulle, ja kun nämä menevät yhteen saa alkunsa Isshin-ryu.”

Katan Kibadachi asennot ja liikkeet vahvistavat sekä jalkoja että lantion aluetta. Monilla katan tekniikoista on myös positiivinen vaikutus selän liikkuvuuteen. Ominaista Motobun Naifanchi katalle on pään suojaaminen käden pyöreällä liikkeellä. Vaikka katan ulkoinen olemus onkin hyvin vaatimaton niin sen sisältämät tekniikat ja niiden kombinaatiot muodostavat kokonaisen järjestelmän lähitaisteluun, jonka hallitseminen vaatii ankaraa katan sekä bunkain harjoittelua.

Jion (Itosu no Jion)

Chosin Chibana opetti tämän voimakkaan Shurite katan Chozo Nakaimalle. Kata eroaa muista katoista siitä, että se sisältää tekniikoita, joissa irroitetaan vastustajan ote hiuksista. Noina aikoina miehillä oli usein päänsä päällä ”hiusnuttura” (eng. top knot), johon tarttuminen oli helppoa ja josta oli vaivatonta kontrolloida uhriaan. Jionista löytyy tehokkaat lääkkeet tällaisista hyökkäyksistä selviytymiseen. Monissa moderneissa tyyleissä nämä liikkeet on tulkittu väärin ja kataan on vaihdettu ylätorjunnat, jota liike alkuperäisessä muodossaan hieman muistuttaa. Tämän muutoksen taustalla on voinut olla se, että liikkeen bunkaita ei ole tunnettu tai katasta on haluttu tarkoituksella poistaa sen itsepuolustuksellinen tarkoitus. Tämän kaltaiset muutokset vievät kataa selkeästi pois sen alkuperäisestä tarkoituksesta, ja silloin ei voida puhua karatelle välttämättä positiivisesta kehityksestä.

Passai Guwa (Motobu no passai)

Tämä Motobu Sensein Tomari-Passai versio on erittäin harvinainen Okinawalla. Tämä luultavasti johtuu siitä, että Motobu opetti sitä ainoastaan muutamille valituille henkilöille. Hanshi Shimabukuron lisäksi on tiettävästi ainoastaan yksi henkilö, joka opettaa tätä kataa edelleen. Hän on Hanshi Katsuya Miyahira. Tämä kata on erikoinen ja uniikki, koska se sisältää puolustautumisia ja aseesta riisumistekniikoita bo:ta vastaan.

Kuvasarjat

Kim Mitrunen
Tommi Prami
Aino Kohtala

Lähdeluettelo: (Lähdeluettelo ei ole missään erityisessä järjestyksessä. Mainittujen lähteiden lisäksi artikkelissa on paljon kirjoittajien tietoihin, kokemukseen, mielikuvitukseen ja olettamuksiin perustuvia väitteitä.)

Henkilöt:

Hanshi Shimabukuro, Zenpo
Hanshi Smith, Dan
Kyoshi Measara, Jamal
Kyoshi Nagata, Jeff

Kirjat:

History of Okinawan Karate: Higaonna, Morio
The Essence of Okinawan Karate-Do: Nagamine, Shoshin
Okinawan Karate: Teachers, Styles and Secret Techniques: Bishop, Mark
Unante, the Secrets of Karate: Sells, John
Ancient Okinawan Martial Arts, Koryu Uchinadi 2: McGarthy, Patrick